Sivut

25. joulukuuta 2014

Mistä on meidän perheen joulu tehty? Yhdessäolosta perheen ja lähimmäisten kanssa, kiireettömyydestä, hyvästä ruoasta ja mieluisista lahjoista. Siitä on meidän perheen joulu tehty. 


Olen aina pitänyt joulusta. Se on rakkauden ja välittämisen juhla. Jouluna ei ole kiire minnekään. Jouluna ei riidellä. Jouluna nautitaan joulusta, eikä stressata turhasta. 


25. marraskuuta 2014

Kolme vuotta sitten sinä synnyit. Painoit 3515 g ja olit 49 cm pitkä. Isäsi kanssa huomasimme heti, että olet luonteeltasi erittäin temperamenttinen. Kuten minäkin. 


Vietettyämme sairaalassa neljä yötä, kotiuduimme. Kotona sinua odotti isäsi lisäksi ylpeä isoveljesi Anton. 


4.2.2012 vietimme ristiäisiäsi. Sait nimeksesi Aurora Kristiina Amalia. 



Nyt olet jo reipas 3-vuotias ja omaat edelleenkin vahvan temperamentin. Tulet toimeen kaikkien kanssa ja osaat ottaa muut huomioon. Pidät piirtämisestä ja koti- ja autoleikeistä. 3-vuotissyntymäpäivälahjaksi toivoit rekka-autoa ja senhän isäsi sinulle osti.


Sinulla on pitkät, vaaleat hiukset ja olet ylpeä niistä. Annat mielelläsi harjata niitä ja monesti suihkun jälkeen laitamme sinulle letit.



20. lokakuuta 2014

Täällä taas, pitkästä aikaa. Joku ehtikin jo kysyä mitä meille kuuluu ja meillehän kuuluu erittäin hyvää. Opiskelen Oulun Palvelualan Opistossa kodinhuoltajaksi ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, olen valmis kodinhuoltaja 31.5.2017. Valmistuttuani minulla on hyvät jatkokoulutusmahdollisuudet ja mahdollisuus yrittäjyyteen. Nyt meneillään on syysloma ja syysloman jälkeen alkaakin neljän viikon työssäoppiminen terveysasemalla.

Anton ja Aurora kasvavat hurjaa vauhtia. Kumpikaan ei käytä enää vaippaa ja pian juhlimme Auroran 3-vuotissyntymäiviä.


Joulukin tekee jo tuloaan pikkuhiljaa, mikä tietää lisää stressiä. Tämänkin joulun vietämmme koko perhe yhdessä, vaikka emme Teemun kanssa yhdessä olekaan. Tämä järjestely on kuitenkin meidän perheelle se paras mahdollinen.


Mukavaa syksyä!




28. toukokuuta 2014

26.5 (1)
 27.5 (8)
28.5 (3)

Me ollaan lomalla. Viikko ilman stressiä ja kiirettä. Ilman ruoanlaittoa, pyykkivuoria tai väsymystä. Vain ja ainoastaan ihanaa yhdessäoloa. Minä nautin, lapset nauttii ja elämä hymyilee.






8. huhtikuuta 2014

Vihdoinkin minulla on ilo ja kunnia kertoa että Anton on täysin vaipaton. Ehdin jo hieman huolestua asiasta joten tuntuu siltä kuin raskas taakka olisi pudonnut harteilta.



En uskonut sen käyvän näin helposti. Vielä vuosi takaperin Anton alkoi itkemään jo pelkästä ajatuksesta potalla käymisestä, mutta nyt potalla käydään omatoimisesti.


Ja luulenpa että kohta meillä on toinenkin vaipaton sillä Aurora on kovasti ottanut mallia isoveljestään ja käy potalla myöskin. Vielä emme kuitenkaan ole jättäneet Auroralta vaippoja täysin kokonaan pois vaikka osaakin ilmoittaa milloin on päästävä potalle ja menee tämän jälkeen itse potalle.

Lapsistaan erittäin ylpeä äiti lopettaa tältä erää ja toivottaa kaikille hyvää yötä sekä mukavaa viikkoa!


30. joulukuuta 2013

Tänään tulee kuluneeksi tasan kahdeksan vuotta siitä, kun isäni kuoli. Kävin tapaamassa äitiäni tänään sairaalassa ja tottakai hän otti isän puheeksi. Sillä hetkellä en voinut pidätellä kyyneleitäni, ne vain valuivat silmistäni.
 
 
Vaikka en oppinutkaan koskaan tuntemaan isääni kovin hyvin, oli hän silti minulle valtavan rakas ja tärkeä. Mutta kun kuulin isäni kuolleen, en tiennyt miten minun tulisi reagoida siihen. Tietenkin se tuntui ja tuntuu yhä pahalta, mutta en osaa ikävöidä isääni. Enhän koskaan oppinut tuntemaan häntä kovin hyvin.
 
 
Olin 12-vuotias, kun isäni kuoli. Nyt olen 20-vuotias ja pelkään menettäväni myös äitini. Äidilläni todettiin muutama viikko sitten munasarjoissa kasvain. Hänet leikattiin vasta ja leikkaus meni hyvin. Valitettavasti hänellä todettiin myös maksakirroosi. Maksakirroosista huolimatta äitini ei ole pystynyt lopettamaan alkoholinkäyttöä. Kuinka saisin äitini ymmärtämään, että sen on loputtava? Minä ja veljeni tarvitsemme häntä. Enemmän kuin koskaan.
 

29. joulukuuta 2013

Jouluisia kuulumisia

Joulu meni yhtä nopeasti kuin aina ennenkin. Vietimme sitä kaikki neljä yhdessä eli ns. perheenä. En voisi kuvitellakaan viettäväni joulua ilman lapsia, mutta todennäköisesti sekin on joskus edessä.


Tänäkin vuonna joulu meni oikein mukavasti. Jouluaattona vierailimme Teemun vanhempien luona ja sieltä suuntasimme tätini luokse missä vietimme yhden yön. Joulupäivänä kutsui Livo missä mummoni ja hänen miehensä asuvat. Siellä olimme kolme yötä.


Onneksi joulu on kuitenkin vain kerran vuodessa, nyt mennään kohti uutta ja toivottavasti parempaa vuotta.